Elettiin 1940-lukua, kun Satamakadulla sijaitsevan Kotkan Tukkukaupantalon katutason liiketilaan jonotti asiakkaita, pääasiassa merimiehiä, tukanleikkuuseen. Sisältä kantautui iloista naurunremakkaa ja keskustelua eri kielillä. Tuohon aikaan Satamakadun kulmalla parturiliikettä piti valloittava Rosa Mäkinen, joka tunnettiin myös nimellä “Kotkan Ruusu”.
Rosa Mäkinen, alkuperäiseltä nimeltään Rosalia Gurovitsch, syntyi varakkaaseen juutalaiseen perheeseen Viipurissa vuonna 1902. Rosa rakastui nuorena poliisi Lauri Mäkiseen, pari meni naimisiin ja sai lapsen. On kerrottu, että suku käänsi Rosalle selkänsä, sillä tyttären suhde ei-juutalaisen miehen kanssa oli seurapiireissä tunnetulle perheelle niin suuri häpeä. Parin erottua 18-vuotias Rosa jäi yksin lapsen kanssa. Lapsi otettiin huostaan, sillä nuorella naisella ei ollut varaa huolehtia pienokaisesta.
Rosa muutti Kotkaan 1930-luvulla. Hänellä oli etäisenä pysyttelevä veli, joka kuitenkin halusi varmistua siskonsa pärjäävän taloudellisesti. Veljen tiedetään ostaneen Rosalle vuonna 1942 liiketilan Kotkan sataman kupeesta. Tilassa Rosa alkoi pitää kuuluisaa parturiliikettään. Sataman alueella sijaitsevaan liiketilaan Kotkassa vierailevien merimiesten oli helppo saapua siistiytymään pitkän komennuksen aikana.
Rosan kehuttiin olevan erittäin älykäs nainen. Hän puhui sujuvasti ruotsia, venäjää, saksaa, ja englantia. Kotkan Tukkukaupantalon A-portaan oven edustalla Rosa tarinoiden mukaan tervehti ohikulkijoita ja houkutteli asiakkaita, jos heitä ei jonoksi asti ollut. Rosan tavanneet ihmiset kertoivat hänen olleen iloinen ja räiskyvä persoona sekä erittäin pidetty henkilö. Parturiin tulleet merimiehet toivat kuulemma hänelle lahjaksi hajuvesiä, saippuaa ja suklaata matkoiltaan.
On yleisesti tiedossa, että ajoittain Rosan parturiliikkeen takahuoneessa heittäydyttiin vapaalle. Kertomusten mukaan siellä juotiin ja laulettiin. Tapahtumista lähti liikkeelle myös ikäviä juoruja Rosan ja vieraana käyneiden miesten puuhista, mutta niiden todenperäisyyttä ei ole pystytty vuosien saatossa todistamaan.
Rosa sulki parturiliikkeensä vuonna 1960, kun taloushuolet, hupeneva asiakaskunta sekä Rosan alkoholismi ja heikkenevä kunto alkoivat haittaamaan yrittäjänä toimimista. Kerrotaan, että Rosa jatkoi kuitenkin parturintöitään viimeisiin vuosiinsa asti hoivakodissa asuessaan, siistien siellä asuneiden miesten hiuksia.
Rosa Mäkinen nukkui pois vuonna 1966. Hän jätti värikkään jälkensä Kantasataman historiaan, ollen yksi alueen tunnetuimmista ihmisistä. Hänen tarinassaan on teemoja, joista voi kukin ottaa oppia: vaikka elämä heittäisi eteen vastoinkäymisiä, soraääniäkin, on tärkeää pysyä itselleen uskollisena ja tuntea oma arvonsa. Omaa polkuaan kulkevat nimittäin kirjoittavat historiaa, joka jää elämään kautta aikojen.
Lähteet:
Yle.fi. Kotkan Ruusun legenda elää. Verkkoartikkeli: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/08/08/kotkan-ruusun-legenda-elaa (luettu 6.7.2023)
Seura. Ikivihreän tangon oikea Kotkan ruusu oli Parturi-Rosa – ”Hän oli avioliitosta eronnut yksityisyrittäjä, joka osasi ottaa ilon irti elämästä”. Verkkoartikkeli: https://seura.fi/ilmiot/historia/lakastunut-legenda-parturi-rosa-oli-ikivihrean-tangon-oikea-kotkan-ruusu/ (luettu 6.7.2023)