Tiedetään, että Suomen puuteollisuus lähti huimaan nousuun 1800-luvun puolenvälin jälkeen. Tällöin vihreälle kullalle oli kysyntää pitkin maailmaa ja Suomeen alkoi nousta sahoja. Sahojen läheisyyteen tarvittiin paikkoja, joista puutavaran saisi lastattua laivoihin. Katseet kohdistuiva Kymijoen suulla sijaitsevaan suojaisaan Kotkansaareen, ja niin Kantasataman tarina sai alkunsa.
Vuonna 1866 insinööri Conrad Reuter kaavoitti Kotkansaarelle ensimmäistä kertaa satama-alueen. Suomea hallinnut keisari Aleksanteri III antoi asialle siunauksensa julistamalla, että entiseen Ruotsinsalmen linnoitukseen kuulunutta Kotkansaarta “saa käyttää laivanrakennusta ja meriliikennettä tarkoittavia ja muita sen kaltaisia teollisuuslaitoksia varten”.
Heti tämän jälkeen vuonna 1868 haminalainen konsuli C. H. Ahlqvist vuokrasi Kotkan saarelta Härniemestä teollisuustontin. Hän rakensi tälle tontille sahan yhdessä J. F. Hackmanin kanssa. Saha käynnistyi ja kerrotaankin, että ensimmäinen purjealus haki Kotkansaaren rannalta puutavaralastia jo kesällä 1871. Tämä tapahtuma käynnisti Kotkan orastavan sataman kaupallisen käytön ilman sen kummempia juhlallisuuksia.
Ensimmäisinä vuosina kaupallisen liikenteen Kotkan edustalla on kerrottu olleen melko villiä ja vapaata. Mereen rajattomasti purettu painolasti pilasi kuulemma hyvät kalavedet. Purkamista valvomaan palkattiin satamamestari Enok Blomberg vuonna 1876. Kotka sai myös oman tullikamarinsa satama-alueelle vuonna 1877. Lisäksi satamaan alettiin tulevina vuosina rakentaa yleisiä laitureita, joihin alusten oli näppärä rantautua.
Huolimatta hyvästä alustaan, ei Kotkan sataman jatko ollut aina itsestäänselvyys. Kerrotaan, että kun sataman toimintaa oli jatkunut jo yli 15 vuotta, satamalle osoitetuista vesialueista alettiin käymään kovaa kiistaa kaupungin ja jakokuntien talollisten välillä. Kasvava liikenne haittasi talollisten kalastusta heikentämällä apajia, minkä on kerrottu olevan kiistan perimmäinen syy. On sanottu, että asiaa käsiteltiin Kymin kihlakunnanoikeudessa jopa kymmenisen kertaa.
Kantasatamaksi aluetta alettiin kutsumaan luultavasti 1920–1930-lukujen välillä. Alueelle ilmeistyi uusia varastoja ja entistä suurempia laitureita. Satamaan vedettiin myös lisää rautatiekiskoja. 1950-luvulla satama muistutti mittasuhteiltaan jo sitä Kantasatamaa, jonka me nyt näemme. Vanhoja rakennuksia on toki kadonnut ja uusia noussut tilalle, mutta tilukset ovat samankaltaiset laitureineen ja ratakiskoineen.
Entisenlainen satamatoiminta on lakannut Kantasatamasta, mutta sen vahva henki on edelleen läsnä: tahto kurkottaa kohti suurempia suunnitelmia, halu kehittää ja kasvattaa alueen toimintaa ja pitää kiinni sen ainutlaatuisesta tarinasta. Tästä alkaa Kantasataman uusi aika.
Lähteet:
Harjunpää, K. 1972. Kotkan Satama 1872–1972. Teos löytyy Kotkan pääkirjaston kokoelmasta.
Kantasatama.fi: Historia. Verkkoteksti: https://kantasatamakotka.fi/historia/ (Luettu 10.7.2023)
Saarinen, J. 2008. Miljoonamöljä. Kotkan Satama 1871–2008. Teos löytyy Kotkan pääkirjaston kokoelmasta.