Elettiin 1990-luvun alkua. Paikallisella lakimiehellä oli unelma tehdä Kantasataman nurkilla sijaitsevasta, alunperin rautatien työntekijöille rakennetusta punertavasta talosta arvoasuntojen kiinteistö. Suomen yli pyyhkäissyt lama pisti kuitenkin miehen suunnitelmat uusiksi, ja talousvaikeudet pakottivat vuokraamaan talon muualta tulleille muukalaisille.

Kun rautatieliikenne Kotkassa kasvoi kohisten, rakennutti VR paikallisille työntekijöilleen asuintalon ratapihan vierelle. Kaunis mansardikattoinen punatiilitalo valmistui 1920-luvulla, ja siellä asui useita rautatietyöläisten perheitä. Punaisena talona tunnettu rakennus nautti yhteisöllisistä asukkaistaan vuosikymmeniä, kunnes viimeiset VR:n työntekijät muuttivat talosta pois 1980-luvulla. Tämän jälkeen hieman jo nuhjuiseksi päässyt talo siirtyi yksityiseen omistukseen – ja sitten talon tarina saikin synkempiä sävyjä…

Punaisen talon vuokranneet henkilöt perustivat tiloihin 1990-luvulla majatalon, joka kantoi silloin nimeä Mojdom 1. Kerrotaan, että eräänä päivänä vuonna 1997 sen edustalle saapui rajan takaa bussilastillinen naisia, nuoria ja varttuneita, äitejä, siskoja ja vaimoja. Siitä alkoi talon tarina koko Suomessa tunnettuna bordellina – paikkana, jossa vieraita riitti, mutta josta kukaan siellä käynyt ei halunnut puhua ääneen. Ulko-ovesta hiippailtiin vähin äänin sisään ja ulos.

Tarinoiden mukaan bordellissa työskennelleet naiset huhuilivat miehille talon liepeillä. Heille oli opetettu tarvittava määrä suomea, jotta he saivat houkuteltua asiakkaita luokseen. On kuitenkin syytä mainita, että kotopuolessaan Venäjällä näiden naisten arki oli toisenlainen: he olivat tarinoiden mukaan lääkäreitä, opettajia, sairaanhoitajia ja kotiäitejä, mutta rahapulassa ja paineen alla joutuivat lähtemään Suomeen tienaamaan lisää rahaa pärjätäkseen…

Punaisen talon toiminnasta vastaavat parittajat ohjasivat toimintaa Venäjältä käsin. Erinäisten lähteiden mukaan poliisi tunsi talon toiminnan ja painosti sen arkea ratsioilla, tutkinnoilla ja kuulusteluilla. Noh, toimintaa ei kuitenkaan saatu lakkautettua tarpeeksi painavien todisteiden puuttuessa – kunnes yksi talon parittajista murhattiin Venäjällä. Murha laukaisi tapahtumasarjan, jonka myötä poliisi iski viimeisen niitin Punaisen talon tarinaan vuonna 2002, ja sen toiminta ajettiin alas. Tiedätkös, vyyhti vaikutti myös Suomen lakiin, sillä Punaisen talon parittajien tuomion myötä parituksesta tuli lain silmissä törkeä rikosmuoto.

Tyhjentynyt Punainen talo jäi oman onnensa nojaan, kunnes se päätyi uuden omistajan käsiin vuonna 2003. Taloon aloitettiin laaja remontti, joka riisui häpeän ja synkät salaisuudet talon seiniltä. Ikkunoista tulvi jälleen valoa korkeisiin huoneisiin, ja ihmiskaupan uhrien kohtaloiden varjot hälvenivät nurkista. Myös ulkomuotoa korjailtiin ja kohennettiin. Vanha nimi vaipui historiaan ja talosta tuli Asunto Oy Villa Kotka, kuuden arvoasunnon lämminhenkinen taloyhtiö. Talo ei kätkenyt enää sisäänsä vaiettuja salaisuuksia, vaan lämpöä ja kotoisaa tunnelmaa – näin se sai arvonsa mukaisen roolin takaisin.

Voisi sanoa, että tämän uuden luvun myötä Punaisen talon ympyrä jollain tapaa sulkeutui. Alunperin paikallisen lakimiehen unelma talon arvoasunnoista toteutui vihdoin, joskin matkan piti kulkea sangen synkän ajanjakson läpi. Tämä ajanjakso jätti pysyvän jälkensä Kotkan ja Kantasataman historiaan. Punainen talo on kuin Kantasataman kauniisti korjattu särö – sen rosoisuuden tuntee, mutta se tekee kokonaisuudesta uniikin.