Oli vuosi 1877. Kotkassa sahateollisuus oli alkanut kasvaa, ja meriliikenne vilkastua. Kotkan alue oli tuolloin Venäjän vallan alaisena, eikä sillä vielä ollut kaupunkioikeuksia. Voimassaolleen keisarillisen asetuksen myötä Kotkan ensiaskeleitaan ottavaan satamaan tuli perustaa tullikamari, joka tarvitsi myös pakkahuoneen, jossa siis tullaus tapahtui.

Tarinoiden mukaan alkuperäisen pakkahuoneen suunnittelu alkoi vuonna 1877. Töihin ruvenneet suunnittelijat halusivat pitäytyä insinööri Konrad Reuterin kymmenisen vuotta aiemmin piirtämässä sataman kaavasuunnitelmassa, jossa myös tämä pakkahuone oli merkitty tiettyyn paikkaan. Reuterin suunnitelma oli kuitenkin sikäli haasteellinen, että rakennus oli piirretty osin veden päälle Laivurinkadun pään läntiselle puolelle – pienelle niemelle. Koska suunnitelmasta haluttiin pitää kiinni, tuli pakkahuoneelle rakentaa myös laituri. Pakkahuone ja Pakkahuoneenlaituri saivat rakennusluvan silloin Kotkan kaupungin tulevan sataman rantaan” ja ne valmistuivat vuonna 1879.

Kerrotaan, että Pakkahuoneenlaituri oli sataman ensimmäinen yleinen laituri, johon paikallisilla oli vapaa pääsy. Siitä tulikin kotkalaisille keskeinen kohtaamispaikka, jossa seurattiin sataman arkea ja tavattiin tuttavia. Laiturilta löytyi perimätiedon mukaan kioski, josta saattoi ostaa vaikkapa limonadia. Pakkahuoneenlaiturin kulmalla sijaitsi myös kaivo, jonka veden kerrottiin olleen tutkitusti Kotkansaaren kaivovesien parhaimmistoa laadultaan.

Vilkkaalla kohtaamispaikalla oli tiukkoina aikona tietysti myös varjopuolensa… Laillisen toiminnan lisäksi vapaassa käytössä olleella Pakkahuoneenlaiturilla ihmiset hoitivat myös ilmeisesti vähemmän laillisia bisneksiä, jotka eivät kestäneet päivänvaloa. Huhujen mukaan ainakin salakuljetettu pirtu vaihtoi siellä omistajaansa – näinkö lie ollut…

Pakkahuoneenlaituri ehti toimia alkuperäisessä muodossaan kuitenkin vain hetken aikaa. Vuonna 1881 sen molemmin puolin rantaa alettiin täyttää laiturinlinjan oikaisemiseksi – näin laivojen oli nimittäin helpompi rantautua satamaan. Satamaliikenteen lisääntyessä suunniteltiin myös pakkahuoneen laajentamista – kunnes kohtalo puuttui peliin… Katsos kun alkuperäinen pakkahuone ympäröivine rakennuksineen paloi suuressa tulipalossa vuonna 1891, jossa tuhoutui muitakin lähialueen rakennuksia. Liekkien hehkun kerrottiin näkyneen jopa Kouvolan asemalle saakka!

Tänä päivänä, kun Pakkahuoneenlaiturin entisen paikan kohdalta katsoo itään, näkee Kantasataman siirtymisen uuteen aikaan. Kantasatama on jälleen muuttumassa Pakkahuoneenlaiturin kaltaiseksi paikaksi, jossa kokoonnutaan yhdessä elämysten äärelle. Ympäristö muovautuu ja aika muuttuu, mutta Kantasatamassa on aina sijaa kohtaamisille.